AIV tuo lisäturvaa vakavia rehuperäisiä taudinaiheuttajia vastaan

Rehuhygieniasta huolehtiminen turvaa eläinterveyttä

Säilörehun sekaan voi päätyä haitallisia mikrobeja monista lähteistä, kuten lannasta, maaperästä, lahoavasta kasvimateriaalista tai eläinten raadoista. Nuo mikrobit voivat vaarantaa rehun säilönnän onnistumisen ja rehun turvallisuuden. Rehuhygieniasta huolehtiminen onkin pidettävä mielessä kaikissa säilörehuntuottannon vaiheissa mm. lietteen levityksessä, pellon tasauksessa, rehunkorjuussa, rehunsäilönnässä sekä ruokintavaiheessa. Työvaiheet toteutetaan siten, että kaikenlaisten epäpuhtauksien päätyminen rehuun minimoidaan. Tämä vaatii myös sen varmistamista, että työntekijät tietävät riskit ja osaavat toimia oikein esimerkiksi, jos rehun sekaan päätyy raato.  

Hygienia, happamuus ja hapettomuus  

Säilönnän onnistuminen perustuu siihen, että haitallisten mikrobien määrä pidetään lähtökohtaisesti pienenä huolehtimalla hygieniasta ja niiden lisääntyminen rehussa pysäytetään happamuuden ja hapettomuuden avulla. Happi loppuu rehumassasta nopeasti, jos uutta happea ei virtaa tilalle. Sen sijaan riittävän happamuuden saavuttaminen riippuu erityisesti käytetyn säilöntäaineen tyypistä. Suora happolisä on nopein keino estää hapettomissa oloissa viihtyvien pilaajabakteerien lisääntyminen, näihin kuuluvat mm. enterobakteerit, klostridiat ja listeria. Maitohappobakteerit kestävät happamuutta monia muita bakteereja paremmin. Ne ovat säilönnän kannalta hyödyllisiä tuottamansa maitohapon vuoksi, kuitenkin liika maitohappo heikentää rehun maittavuutta.  

Muurahaishappo helpottaa hygienian hallintaa

Säilöntäainevalinta voi merkittävästi tukea hyvää rehuhygieniaa. Kun säilöntään käytetään AIV-säilöntäaineita, laskee pH heti säilönnän alussa nopeasti. AIV-liuosten pääkomponentti on muurahaishappo, jonka pieni molekyylikoko tekee siitä erityisen tehokkaan monia bakteereja vastaan. Muurahaishappoa tarvitaan alle puolet tai jopa vain kolmasosa siitä määrästä, joka maitohappoa tarvittaisiin bakteerien kasvun estoon.  

Säilörehun haitalliset bakteerit voivat lisääntyä, jos säilöntä epäonnistuu

Säilörehun haitallisille bakteereille yhteistä on, että ne selviytyvät ja lisääntyvät hapettomissa olosuhteissa. Huolimatta hyvästä hygieniasta jonkin verran ympäristöperäisiä enterobakteereita päätyy aina rehuun, ja ne aiheuttavat virhekäymistä, ellei pH:n lasku riitä niitä torjumaan. Klostridiat päätyvät rehuun itiöinä tai esim. raadon mukana. Listeria puolestaan tulee tyypillisesti maaperäkontaminaation mukana. Kaikkien näiden bakteerien torjunnassa muurahaishappo on tehokas.

• Enterobacteriaceae eli enterobakteerit ovat laaja gramnegatiivisten sauvabakteerien heimo, jonka bakteerit elävät mm. suolistossa, jätevesissä, maaperässä ja luonnonvesissä; osa näistä bakteereista on taudinaiheuttajia.  Ulosteperäiset enterobakteerit kuten Salmonella ja Escherichia pystyvät lisääntymään hapettomissa olosuhteissa. Escherichia coli ei kuitenkaan lisäänny kun happamuus on alle pH 4,5. Osa salmonellakannoista voi selviytyä happamammissa oloissa kuin E. coli. Säilönnän alkuvaiheessa E. coli ja muut enterobakteerit voivat lisääntyä erityisesti silloin, jos rehu on liian märkää, pH laskee hitaasti ja rehuun on tullut maata tai lantakontaminaatiota. Tällöin ne kuluttavat rehun sokereita, mutta tuotetut käymistuotteet eivät edistä rehun säilymistä. E. coli säilörehussa on ennen kaikkea merkki puhtauden ja säilönnän laadun ongelmista.
• Clostridium tyrobutyricum päätyy rehuun itiönä lannasta tai maaperästä, ja voi lisääntyä rehussa, jos säilöntä epäonnistuu. Sen lisääntyminen rehussa hukkaa rehun ravintoaineita ja energiaa ja rehusta tulee voihappokäymisen seurauksena pahanhajuista. Tällainen rehu voi pilata maidon maun ja bakteeri-itiöt juuston rakenteen. Rehun syönti laskee voimakkaasti, pahimmillaan rehua ei voi hyödyntää karjan ruokinnassa lainkaan.
• Clostridium botulinum voi päätyä rehuun eläimen raadon mukana. Valmiissa rehussa raato voi olla laajalle levinneenä ja mahdoton erotella pois rehun seasta. Clostridium botulinum lisääntyy hapettomissa olosuhteissa ja voi tuottaa botuliinitoksiinia, joka on erittäin voimakas hermomyrkky. Se aiheuttaa botulismia, eli vakavan halvausoireisen myrkytyksen, joka johtaa lopulta hengityselimistön lamaantumiseen ja menehtymiseen.
• Listeria monocytogenes -bakteeria voi esiintyä huonosti säilyneessä rehussa. Se viihtyy erityisesti sellaisessa säilörehussa, jonka pH on jäänyt liian korkeaksi, jossa on paljon maaperäkontaminaatiota tai joka on päässyt pilaantumaan ilman vaikutuksesta. Rehussa oleva listeria voi aiheuttaa eläimille listerioosia. Märehtijöillä tyypillisiä seurauksia ovat aivotulehduksen kaltainen hermostomuoto, luomiset sekä joskus verenmyrkytysmäinen yleisinfektio. Oireina voidaan nähdä esimerkiksi ruokahaluttomuutta, apaattisuutta, toispuoleisia hermosto-oireita, pään kallistelua, tasapainohäiriöitä ja kiertoliikettä.

AIV:n teho bakteereja vastaan perustuu sekä nopeaan pH:n laskuun että itse muurahaishappomolekyylin antimikrobiologiseen vaikutukseen. Pienen kokonsa vuoksi muurahaishappomolekyyli läpäisee helposti bakteerin soluseinämän ja aiheuttaa pH:n laskun myös solun sisällä. Muurahaishapon pistävä haju kertoo myös tehosta, eli vaikutus leviää jopa rehupartikkeleiden väliseen ilmatilaan. Oikea annostelu tasaisesti koko rehumassaan on keskeistä, jotta rehuun ei jää pilaajamikrobien pesäkkeitä. Turvallinen rehu suojaa myös tilan taloutta yllättäviltä takaiskuilta.