Millainen säilörehu tukee parhaiten karjan terveyttä?

Terve lehmä poikii säännöllisesti, tuottaa maitoa usean lypsykauden ajan ja saavuttaa korkean elinikäistuotoksen. Lypsykarjan terveyden edistäminen parantaa lehmien kestävyyttä ja lypsykarjatilan kannattavuutta. Onnistunut ruokinta ja erityisesti erinomainen säilörehu ovat keskeisiä keinoja edistää koko karjan terveyttä.  

Karjan terveyttä parhaiten edistävä säilörehu on  

• turvallista eli siinä ei ole esimerkiksi hometta  
• maittavaa eli sen säilöntälaatu on erinomainen
• sulavaa, jotta eläin saa siitä energiaa ja ravintoaineita ja
• ravintoainesisällöltään tasapainoista, niin että ruokinta on järkevästi täydennettävissä muilla rehuilla eläimen tarpeita vastaavaksi.  

Rehun maittavuus ratkaisee, kuinka paljon eläin syö säilörehua tai siitä tehtyä seosrehua. Vain syöty rehu tuo eläimelle energiaa ja ravintoaineita. Jos syönti ei vastaa ruokintasuunnitelmassa tehtyjä oletuksia, on seurauksena energian ja ravintoaineiden puutoksia. Eläinten sairastuminen on silloin hyvin lähellä.  

Säilörehun syöntiin vaikuttavista tekijöistä merkittävimmät ovat rehun sulavuus, käymislaatu ja kuiva-ainepitoisuus. Säilönnän onnistumisen merkitys korostuu, sillä heikkoa käymislaatua on vaikea paikata muilla keinoin jälkikäteen.  

Erinomaista säilörehua lehmä voi syödä 10–20 prosenttia enemmän kuin käymislaadultaan heikkoa märkää rehua. Hyvin maittava säilörehu varmistaa, että eläin saa kuitua suunnitellun määrän, pötsi toimii ja eläin pysyy terveenä.  

Merkittävimmät säilörehun syöntiin vaikuttavat tekijät 

^{Merkittävimmät säilörehun syöntiin vaikuttavat tekijät ovat rehun sulavuus (D-arvo), käymislaatu (säilörehun käymistuotteet ja sokeripitoisuus) ja kuiva-ainepitoisuus. Graafeissa on esitetty eri tekijöiden merkitys olettaen, että D-arvon ollessa 680 g/kg ka säilörehun syönti on 13 kg kuiva-ainetta.}

Eläinlääkäri näkee säilörehun yhteyden eläinterveyteen

Eläinlääkäri Mervi Yli-Hynnilä (Lehmälääkärit.com) tekee ennaltaehkäisevää terveydenhoitotyötä lypsykarjatilojen parissa. Tämän lisäksi Mervi on osaomistaja maitotilayhtymässä, jonka ansiosta hänellä on vankka käytännön kokemus.

Säilörehun yhteys eläinterveyteen tulee eläinlääkärille konkreettisesti vastaan, kun jotain on pielessä. ”Säilörehun heikosta käymislaadusta seuraavat terveysongelmat aiheuttavat tiloilla sekavia tilanteita, joiden tulkinta voi olla hankalaa”, Mervi kertoo. ”Karjassa voi esiintyä monenlaisia oireita samanaikaisesti; esim. hapanpötsiä ja ketoosia, joista molemmista seuraa samantapaisia oireita. Tilalla käy useita eri eläinlääkäreitä hoitamassa yksittäisiä tapauksia. Havainnot jäävät näin hajanaisiksi ja kokonaisuuden yhteen kurominen jää tuottajalle. Näissä tilanteissa korostuu kuinka itse kukin tilallinen pärjää, millaiset keinot ovat mahdollisia esim. saatavilla olevien rehujen ja ruokintamenetelmän vuoksi.”  

^{Eläinlääkäri Mervi Yli-Hynnilä näkee työssään säilörehun laadun merkityksen eläinterveydelle.} 

Erityisenä haasteena märkä rehu

Huonot maidon pitoisuudet ovat tyypillisesti ensimmäinen merkki Merville, että jotain on pielessä säilörehussa. Varsinkin loppukesällä näitä tilanteita tulee vastaan, kun lisähaasteena on hellesää.  

Mervi mainitsee pötsin kannalta erityisenä haasteena märän säilörehun, jonka säilöntä on epäonnistunut. Rehu ei välttämättä haise pahalle, mutta sen syönti-indeksi on heikko.  

Joskus käy niin, että rehu on luultua märempää. Tällöin seosrehuun tulee enemmän vettä ja vähemmän säilörehun kuiva-ainetta kuin mitä suunnitelmassa on oletettu. Jos rehussa lisäksi on heikosti kuitua, seurauksena on pötsin pH:n lasku. Varsinainen oireilu voi tulla viiveellä. Eli hapan pötsi on niin lievä, että se jää huomaamatta tai siitä selvitään, mutta myöhemmin tulee tulehduksia, eli karjan vastustuskyky on heikentynyt.  

Säilörehulla on yhteys myös vastustuskykyyn ja hedelmällisyyteen

Huonolaatuinen säilörehu rasittaa myös eläinten vastustuskykyä, toteaa Mervi. Ruokinta ei toteudu suunnitelman mukaan, ruokinta on epätasapainossa ja eläimillä on puutetta energiasta. Huonontunut syönti johtaa myös kivennäisten ja hivenaineiden puutoksiin. Heikentynyt vastustuskyky näkyy monenlaisten tulehdusten lisääntymisenä karjassa, esimerkiksi utaretulehduksia ja sorkkatulehduksia voi esiintyä enemmän.  

Umpikausi ja lypsykauden kaksi ensimmäistä kuukautta määrittelevät tulevan kauden tuotoksen. Mervi toteaa, että ”hedelmällisyyshaaste on indikaattori menneen kauden rehuista.” Jos tiinehtymisessä on häiriöitä, kannattaa miettiä, millaista rehua oli syötössä edeltävien kuukausien aikana. Esimerkiksi ketoosi voi vaikeuttaa tiinehtymistä.  

Rehunlaatu on tosi tärkeä myös umpilehmille. Se vaikuttaa toipumiseen poikimisen jälkeen sekä edelleen tiinehtymiseen. Jos umpilehmien rehun säilöntälaatu on heikko, se lisää eläinten alttiutta infektioille. Pahimmillaan lehmät ovat sairaita jo poikiessaan. Mervi muistuttaa, että umpilehmien seosrehu ei saa lämmetä. Seosrehun hapottaminen voi olla tarpeen jo keväällä, etenkin jos jakoväli on pitkä. Myös umpilehmien ruokintapöytä pitää puhdistaa säännöllisesti.  

Terveydenhuoltoeläinlääkäri käy tiloilla yleensä kaksi kertaan vuodessa. Kun säilörehu on hyvälaatuista ja eläimet terveitä, tuottaja voi todeta: ”On kyllä ollut kiva jakso – eläinlääkäriä ei ole tarvittu.”  

Tavoitteena on säilörehu, joka tukee eläinterveyttä joka suupalalla.