Suomen maatalous modernisoituu vauhdilla 1920-luvulta alkaen, kun kasvava kaupunkiväestö ei enää saakaan ruokaa omilta pelloiltaan. Maatalouden kehitykseen vaikuttavat keskeisesti tuorerehun säilöntämenetelmien kehittäminen sekä kemiallisten kasviravinteiden valmistuksen aloittaminen.

A. I. Virtanen ja Henning Karström kehittävät AIV-rehunsäilöntämenetelmän 1920-luvun lopulla Biokemiallisessa Tutkimuslaitoksessa eli nk. Valion laboratoriossa. Virtasen päämääränä on saada lehmille kuivaheinän rinnalle muutakin rehua talvikuukausiksi ja siten pitää maidontuotanto mahdollisimman tasaisena läpi vuoden. Virtanen ymmärtää, että säilörehun happamuus on ratkaiseva tekijä ja että alhainen pH estää haitallisten pilaajamikrobien kasvun ja toiminnan.

Alkuperäinen AIV-liuos patentoidaan ja kaupallistetaan vuonna 1929.​​​​​​​

	​​​​​​​